1.
Jo Karjalan kunnailla lehtii puu,
jo Karjalan koivikot tuuhettuu.
Käki kukkuu siellä ja kevät on,
vie sinne mun kaihoni pohjaton.
2.
Mä tunnen vaaras ja vuoristovyös
ja kaskien sauhut ja uinuvat yös,
ja synkkäin metsies aarniopuut,
ja siintävät salmes ja vuonojes suut.
3.
Siell usein matkani määrätöin
läpi metsien kulki ja näreikköin.
Minä seisoin vaaroilla paljain päin,
missä Karjalan kauniin eessäin näin.
4.
Tai läksin kyliin urhojen luo,
miss’ jylhillä vaaroilla asui nuo.
Näin miehet kunnon ja hilpeän työn
ja näin, miss’ sykkii Karjalan syän.
5.
Jo Karjalan kunnailla lehtii puu.
Jo Karjalan koivikot tuuhettuu.
Käki kukkuu siellä ja kevät on –
vie sinne mun kaiho ponneton!