Elon mainingit korkeina käyvät,
niiden kuohuissa kulkee mun tie.
En tiedä, mi matkani määrää –
ylin riemu vai kuoloko lie?
Jäi itkemään äiti ja siskot
sekä tyttöni turvaton jäi.
Syli lämpöinen jäi oman armaan,
minun onneni riemuni jäi.
Ällös itke, mun kultani kallis,
minä saavun, jos Luoja sen suo;
jäänen kentälle – sotaveikot sulle
viime tervehdykseni tuo.
He kaihoni kertovat sulle
ja mun lempeni, kuoloni tien’,
minun hautakumpuni paikan,
ja kuin rakkaus kuolohon vie.
Miten rakkaus kansaani, maahan
sekä lempeni Suomehen vain
minut uljaana taistojen keskeen,
sekä viimein mun kuolohon sai.