Kansalaislaulu

1. ‖: Olet maamme, armahin Suomenmaa,
 ihanuuksien ihmemaa. :‖
‖: Joka niemeen, notkohon saarelmaan
 kodin tahtoisin nostattaa. :‖

2. ‖: Kodin ympäri viljavat vainiot
 kalarantoja kaunistais, :‖
‖: Jalon kansan kuntoa laulelmat
 yli aaltojen kuljettais. :‖

3. ‖: Saisi kuulla maailma kummakseen,
 miten täälläkin taistellaan, :‖
‖: pyhän, kauniin, oikean voitollen
 ilojuhlina riemuitaan. :‖

4. ‖: Kuinka kansa, pieni ja köyhäkin
 edistykselle uhria toi, :‖
‖: Ihanteen, jalon aatteen alttariin
 rovon viimeisen kantaa voi. :‖

5. ‖: Kuinka uskaltaa sekä toivoa
 tämä kansa on tohtinut, :‖
‖: Vaikka vallitsi nälkä, kuolema,
 valo maast’ oli sammunut. :‖

6. ‖: Tohti toivoa sekä voittaakin,
 valon temmata soihdukseen; :‖
‖: Omat laulunsa nostaa kuultaviin
 ihanimmaksi oppaakseen. :‖

7. ‖: Ja se kuinka nyt kuohuu nuoruuttaan
 kuni kihlattu morsian. :‖
‖: Vapautta se häiksensä valmistaa
 tulevaisuuden juhlahan. :‖

8. ‖: Sitä varten kansa nyt kilvan käy
 isänmaallensa uhraamaan, :‖
‖: Valon liedellä nuoriso valmistuu
 toivon-aikoja ohjaamaan. :‖

9. ‖: Nosta, nosta jo henkesi kahleistaan,
 satavuosia sortunut! :‖
‖: Kansa yksi on Suomessa, yhdellen
 voiton arpa on langennut. :‖

10. ‖: Työhön, työhön yhtenä kansana siis
 rehellisehen, arvoisaan! :‖
‖: Saman maan, saman kansan onnellen
 joka korsikin kannetaan. :‖

11. ‖: Kuka kurja hylkien silmäilee
 suuriarvoinen alhempaan? :‖
‖: Saman arvon, kunnian ansaitsee,
 joka mies on paikallaan! :‖

12. ‖: Kaikki, kaikk’ ylös yhtenä miehenä nyt
 Suomen onnea valvomaan! :‖
‖: Hetken työ tuhatvuosihin vaikuttaa,
 isänmaahan ja maailmaan. :‖