1.
On mulle Suomi suloisin,
vaan Häme siitä kallihin!
‖: sen tuskin tiedän vertaista,
niin kaunista, niin herttaista
kuin kulta Hämeen maa! :‖
2.
Lempeitä laaksoin lehtoja
ja lintuin laulupuistoja
‖: ja marjaisia kankaitaan
en unhottaa voi milloinkaan –
oi Hämeen kallis maa! :‖
3.
Oi Hämeen pellot viljavat
ja kasket kullan loistavat
‖: ja tuhannet sen tuomikot,
sen niityt, norot, varjostot!
Ei maata vertaistaan! :‖
4.
Kuin taivas tääll’ on loistoisa
ja iltatähti kultaisa,
‖:ja ruskot yhtä runsahat,
syysöiden sähköt leimuvat
ja talvet suojaisat! :‖
5.
Ei impee missään rakkaampaa,
ei siveempää, ei jalompaa,
‖: kuin Hämeen valkotukkainen,
tuo sinisilmä neitonen
on rusoposkinen. :‖
6.
Ja kansaa kussa löytänen
niin jäykkää kuin on Hämehen,
‖: niin vakavaa, mi auraltaan
ei suotta siirry milloinkaan,
halveksi säätyään.:‖
7.
Jos miestä missä tarvitaan
maan eestä vaikka kaatumaan,
‖: niin uljaita on urhoja,
on järkeä, on kuntoa,
jos toimeen tartutaan. :‖