1.
Mun muistuu mieleheni nyt
suloinen Savonmaa.
‖: Sen kansa kaikki kärsinyt
ja onnehensa tyytynyt,
tää armas, kallis maa, :‖
tää armas, kallis maa.
2.
Kuin korkeat sen kukkulat,
kuin vaarat loistoisat!
‖: Ja laaksot kuinka rauhaisat,
ja lehdot kuinka vilppahat,
kuin tummat siimehet, :‖
kuin tummat siimehet!
3.
Sen salot kuin siniset on,
puut kuinka tuuheat,
‖: ja kuin humina hongikon
syv’ on ja jylhä, ponneton,
ja tuulet lauhkeat, :‖
ja tuulet lauhkeat!
4.
Ja kussa tähdet tuikkivat
kovalla talvella,
‖: ja kussa Pohjan valkeat
suloisemmasti suihkavat
kuin Savon taivaalla, :‖
kuin Savon taivaalla?
5.
Tok’ yhtä vielä muistelen,
sen suihke armaampi,
‖: se silmä on Savottaren,
johonka taivas loistehen
ja sinens’ yhdisti, :‖
ja sinens’ yhdisti.
6.
Me emme liioin kerskuko,
sanomme kumminkin:
‖: Muu Suomi ellös ilkkuko,
jos meill’ on hoikka kukkaro,
jos köyhiks’ keksittiin, :‖
jos köyhiks’ keksittiin.
7.
Useinpa pelto kultainen
se sulla kellerti,
‖: kun meidän vaivan, viljehen
kumohon löi vihollinen
ja poltti tuhkaksi, :‖
ja poltti tuhkaksi.
8.
Ja monta kertaa sattui niin,
kun meitä vainot löit,
‖: kun vaimot, lapset kaadettiin
ja miehet sortui sotihin,
sä rauhan leipää söit, :‖
sä rauhan leipää söit.
9.
Jos kielin voisi kertoa
näkönsä vanhat puut,
‖: ja meidän vaarat virkkoa,
ja meidän laaksot lausua,
sanella salmensuut, :‖
sanella salmensuut;
10.
Niin niistäpä useampi
hyv’ ois todistamaan:
‖: ”Täss’ Savon joukko tappeli,
ja joka kynsi kylmeni
edestä Suomenmaan, :‖
edestä Suomenmaan!”
11.
Siis maat’ en muuta tietää voi
Savoa kalliimpaa,
‖: ja mulle ei mikään niin soi
kaikesta, minkä Luoja loi,
kuin: ”armas Savonmaa!”, :‖
kuin: ”armas Savonmaa!”