1.
‖: Olet maamme, armahin Suomenmaa,
ihanuuksien ihmemaa. :‖
‖: Joka niemeen, notkohon saarelmaan
kodin tahtoisin nostattaa. :‖
2.
‖: Kodin ympäri viljavat vainiot
kalarantoja kaunistais, :‖
‖: Jalon kansan kuntoa laulelmat
yli aaltojen kuljettais. :‖
3.
‖: Saisi kuulla maailma kummakseen,
miten täälläkin taistellaan, :‖
‖: pyhän, kauniin, oikean voitollen
ilojuhlina riemuitaan. :‖
4.
‖: Kuinka kansa, pieni ja köyhäkin
edistykselle uhria toi, :‖
‖: ihanteen, jalon aatteen alttariin
rovon viimeisen kantaa voi. :‖
5.
‖: Kuinka uskaltaa sekä toivoa
tämä kansa on tohtinut, :‖
‖: vaikka vallitsi nälkä, kuolema,
valo maast’ oli sammunut. :‖
6.
‖: Tohti toivoa sekä voittaakin,
valon temmata soihdukseen; :‖
‖: omat laulunsa nostaa kuultaviin
ihanimmaksi oppaakseen. :‖
7.
‖: Ja se kuinka nyt kuohuu nuoruuttaan
kuni kihlattu morsian. :‖
‖: Vapautta se häiksensä valmistaa
tulevaisuuden juhlahan. :‖
8.
‖: Sitä varten kansa nyt kilvan käy
isänmaallensa uhraamaan, :‖
‖: valon liedellä nuoriso valmistuu
toivon-aikoja ohjaamaan. :‖
9.
‖: Nosta, nosta jo henkesi kahleistaan,
satavuosia sortunut! :‖
‖: Kansa yksi on Suomessa, yhdellen
voiton arpa on langennut. :‖
10.
‖: Työhön, työhön yhtenä kansana siis
rehellisehen, arvoisaan! :‖
‖: Saman maan, saman kansan onnellen
joka korsikin kannetaan. :‖
11.
‖: Kuka kurja hylkien silmäilee
suuriarvoinen alhempaan? :‖
‖: Saman arvon, kunnian ansaitsee,
joka mies on paikallaan! :‖
12.
‖: Kaikki, kaikk’ ylös yhtenä miehenä nyt
Suomen onnea valvomaan! :‖
‖: Hetken työ tuhatvuosihin vaikuttaa,
isänmaahan ja maailmaan. :‖