1.
Miss’ laaja aukee Pohjanmaa,
veet merten virtain vaahtoaa,
me siellä maassa hallojen
niin kasvoimme kuin kuuset sen:
Ei niitä sää voi säikyttää,
ei kuihtumaan saa talvetkaan
‖: ei puute, kurjuus korpimaan, :‖
ei kuihtumaan saa talvetkaan
ei puute kurjuus korpimaan.
2.
Kuin aallot järvein tuhanten
käy rannoillamme yhtehen,
niin liittohon myös meidät saa
sun nimes’, kallis synnyinmaa.
Jos vainomies sun sulkis ties,
niin kuolemaan me taistellaan
‖: kuin Vaasan urhot ainiaan, :‖
niin kuolemaan me taistellaan
kuin Vaasan urhot ainiaan.
3.
Et turvatta, sa Suomi jää,
on vankka pohjas ranta tää,
ja muuris meidän olla suo,
jot’ eivät myrskyt maahan luo.
Pois unteluus ja hervakkuus!
Niin onnehen maan pohjoisen
‖: vie kunto, työ sen poikien, :‖
niin onnehen maan pohjoisen
vie kunto työ sen poikien.